Ihastuttava Laura oli ensimmäisenä mallivuorossa viimeisimmällä studioreissulla. Lauran kanssa ei ennestään tunnettu, mutta se ei paljoa haitannut, homma sujui kuin itsestään ja kivaa oli! Ja Laura oli  valmistautunut studiosessioon viimeisen päälle ja ottanut kampaajansa mukaan! Me muuten pakotettiin kampaajakin malliksi! Mutta ensin Lauran kuvia.

Outin kanssa innostuttiin studiokuvauksesta sen verran, että pitihän sinne uudestaan päästä, joten päätettiin mennä kahdestaan kuvaamaan. Studiokuvauspäivää suunniteltiin ja hermoiltiin viikkoja etukäteen. Kuvattavia malleja mietittiin tarkkaan ja harkiten, yllättävää oli että halukkaita siihen hommaan olisi ollut enemmän kuin pystyttiin ottamaan! Mutta täysin oikeat valinnat tuli tehtyä, ainakin kuvista päätellen!

Alunperin oli tarkoituksena, että pystytettäisiin kaksi kuvausaluetta, vähän niinkuin kummallekin oma. Onneksi tultiin järkiin viime tingassa, ja tyydyttiin rakentamaan vain yksi kuvausalue. Mun tämänhetkisen tilan huomioonottaen olisi ollut suorastaan hulluutta olla jalkeilla ja kuvata koko päivä putkeen. Kun meillä oli yksi kuvauspaikka, toinen kuvaaja sai vähän huilia toisen kuvatessa.

Outin kanssa päätettiin rakentaa valotunneli, koska molemmat tykättiin siitä, ja koska sen rakentaminen oli Outilla tuoreessa muistissa. Minä en taas muistanut mistään mitään, yllätys yllätys! Pitäisi opetella kirjoittamaan niitä muistiinpanoja… Tai edes ottamaan kuva valaistussetistä! Onneksi oli Outi paikalla, muuten ei olisi tullut mistään mitään. Pieniä ongelmia kohdattiin, kun ei saatu valotusmittaria toimimaan, mutta improvisoimalla selvittiin siitäkin ongelmasta. Toinen paniikki iski, kun ajateltiin, ettei mallien määrä riitä koko päiväksi, mutta loppujen lopuksi ja jälkeenpäin ajateltuna malleja olikin ihan oikea määrä, enemmän olisi olisi ollut liikaa.

Meillä olikin kaiken kaikkiaan aivan mielettömän hieno päivä! Meillä oli NIIN hienoja malleja, että oksat pois! Osan tunsin entuudestaan, osa oli uusia tuttavuuksia. Yhtäkaikki, aivan mahtavia naisia (+ yksi pikkumies) kaikki! Mallit tekivät itseasiassa meidän kuvaajien homman todella helpoksi. Ja Outin kanssa oli NIIN huippua kuvata, oltiin hyvin pitkälti samalla aaltopituudella kaikissa asioissa. Toivottavasti kuvausreissu Outin kanssa ei jäänyt viimeiseksi, vaan päästään vielä joku päivä kahdestaan kuvaamaan.

Seuraavissa postauksissa kuvia tuosta mahottoman mukavasta studiosunnuntaista, joten stay tuned! Studiokuvaus jää minulta nyt näiden tulevien kuvien jälkeen vähäksi aikaa, ja kuvaaminen yleensäkin saa varmasti jatkossa uusia muotoja ja kohteita. Loppuun vielä Outin ottama kuva minusta, joka kertonee miksi… <3

Kuva: Outi Heikkilä

Studiokuvauskurssin kaikki kuvat löytyvät Galleria-sivulta.

Näissä toistaiseksi viimeisissä studiokurssin kuvissa kuvasin Ainoa ja Annia yhdessä. Henkilökohtaisesti en pitänyt punaisesta taustasta kovinkaan, ja kuten kuvista näkyy, olen siitä pyrkinyt pääsemään eroon, vaihtamalla taustan väriä jälkikäteen kuvankäsittelyssä tai tekemällä kuvista mustavalkoisia. Ensimmäisessä kuvassa siis originaali punainen tausta. Muutoin oli kyllä hauskaa ja haasteellista kuvata kahta mallia yhtäaikaa.

Näissä studiokurssin kuvien editoinnissa on mennyt ihan järkyttävän paljon aikaa, melkein puolitoista kuukautta! En yleensä ole ihan näin hidas, jotenkin on vain ollut niin hektistä muuten elämässä nämä viime ajat. No, nyt pitää skarpata, kohta on tulossa uusia kuvaussessioita, pitäisi saada vanhat valmiiksi ennen sitä.

Ainon kuvien kanssa oli erityisesti ongelmia. Varsinkin tuon ensimmäisen kuvan olen muokannut vissiin neljään kertaan! Mallissa ei ollut todellakaan mitään vikaa, Aino oli ihan mielettömän upea, ja musta tuo eka kuva on hieno - Aino on kuin Kleopatra! En vain millään saanut värisävyjä kohdilleen. Tähän viimeisimpään versioon olen kuitenkin ihan tyytyväinen, kyllä kait ne värit sieltä löytyy kun tarpeeksi hakee. Tykkään myös tuosta alimmaisesta kuvasta - hauskaa ideaa ehdotti malli itse

Saara oli aivan ihastuttava kuvattava, ja se näkyy kuvista! Harvoin tapaa niin aurinkoista ja positiivista ihmistä, se oli melkein tarttuvaa! Pelkästään jo näitä kuvia katsomalla tulee hyvälle tuulelle!

Saara esittää muuten toista naispääosaa Oulun kaupunginteatterissa esitettävästä West Side Storysta, joka saa ensi-iltansa tänään! Toinen naispääosan esittäjä, Susanna, oli minulla aiemmin kuvattavana. Saara ja Susanna vetävät tänään kyllä varmasti mahtavan shown. Harmillista, että näytökset on myyty loppuun, ilmeisesti jo ajat sitten..

P.S. Elisa, kiitti väriprofiilineuvoista, ne todella auttoivat! Vihdoin mun kuvissa on eläviä ihmisiä, eikä harmaita zombeja…

Mulla on todellisia ongelmia värien kanssa. Kuvaan RAW-formaatissa, käsittelen kuvia, ja kun olen niihin tyytyväinen, tallennan valmiin kuvan .jpg-muodossa. Tähän asti kaikki hyvin. Mutta sitten kun katselen kuvia jossain toisessa ohjelmassa, vaikkapa Picasassa tai weppiselaimella, kuvien värisävyt ovat totaalisesti muuttuneet. Mallin iho kuvassa on muuttunut harmahtavaksi, mikä näyttää todella karsealta. En nyt tiedä missä mättää, väriprofiileissako? Vai onko vika siinä, että olen viime aikoina alkanut käsittelemään suoraan RAW-tiedostoja, ilman välikonvertointeja? Pitäisikö RAW kääntää jpg:ksi tai tiffiksi, ja editoida vasta sitten?

Tässä kuitenkin parit kuvat Annista, edelleen samaiselta studiokuvauskurssilta. Varsinkin tuo viimeinen on mun suosikki, aika hot diva!

Minulla on tapana käsitellä kuvia yksi kerrallaan, fiilispohjalta. En hirveästi ennalta suunnittele, mitä kuvalle teen; tuli sitten sutta tai sekundaa. Joskus onnistuu, joskus ei. Vaan hoksasinpa sen, ettei tämä ajattelutapa oikein toimi, jos on useita valokuvia käsiteltävänä samasta ympäristöstä, eli samat valaistusolosuhteet, sama henkilö jne.

Studiokuvissa tämän ongelman huomaa varsin hyvin. Ei käy laatuun, että jokainen kuva on käsitelty vähän eritavalla, eri valkotasapainolla, eri kontrastilla, eri värisävyillä. Yksinään kuvat saattavat toimiakin, mutta rinnakkain aseteltuna kuvien erot tulevat räikeästi esille. Valkotasapainon säätäminen jälkikäteen on kyllä sinänsä helppoa raw-kuvia kuvatessa, mutta menevätkö ne kuin metikköön, sitä en tiedä. Pitäisköhän hommata joku harmaakortti, josko sen avulla saisi värit ja valkotasapainot kohdalleen?

Eron huomaa allaolevissa Jennin kuvissa. Ensimmäisen kuvan käsittelin pari viikkoa sitten, jälkimmäiset kaksi kuvaa tänään. Ensimmäinen kuva on ehkä hieman hailakka, jälkimmäiset taas ehkä hieman kellertävempiä. Pitänee jatkossa käsitellä samantyyliset kuvat aina yhdellä kertaa, ja mielellään vielä rinnakkain, jotta kuvista saisi edes jotensakin samannäköisiä.

Nyt käytössä oleva blogipohja tarjoaa kahta erilaista rss-syötettä. Ensimmäinen on sellainen, joka näyttää postauksen alusta vain muutaman lauseen, eikä kuvia ollenkaan. Eli aikas huono syöte. Toinen rss-syöte näyttää postauksen kokonaisena, kuvien kanssa. Alussa oletuksena oli tuo lyhkäisempi rss-syöte, vaihdoin sen nyt tuohon laajempaan, joka on niiiiiin paljon parempi kuin lyhyempi.

Elikäs, jos olet tilannut tämän blogin rss-lukijaasi, ja haluaisit nähdä lukijassasi koko postauksen kerralla kuvineen päivineen (mitä suosittelen), teepä seuraavanlaiset toimenpiteet.

1. Poista vanhan rss-syötteen tilaus rss-lukijastasi
2. Hae tämän blogin rss-syöte uudelleen täältä

Valmis! Helppoa, vai mitä?

Essiä pääsin kuvaamaan kahdessa hyvin erilaisessa valotilanteessa. Itse pidän enemmän tuosta jälkimmäisestä high-key -tyylisestä kuvasta, vaikkei tuo ensimmäinenkään huono mielestäni ole. Lienee makuasia, kummasta tykkää enemmän, minä yleensäkin pidän enemmän valoisista ja raikkaista kuvista. Essi oli kaunis urheilijatyttö, jota oli mukava kuvata. Tosin en tiedä tykkäsikö Essi meistä - me kuvaajat kun juoksutimme Essiä oikein urakalla vaatteiden vaihdossa!